Medialla on kaksinaamainen
suhde kansalaisjournalismiin.

Julkisen sanan neuvosto on vahvistanut uudet ohjeet siitä, miten tiedotusvälineiden pitää käsitellä yleisön tuottamaa sisältöä. Kysymys on ensimmäisestä vakavasta yrityksestä saada nimetön nettikirjoittelu Suomessa aisoihin.

Tähänkin asti toimituksen olisi JSN:n ohjeen mukaan pitänyt pyrkiä estämään ihmisarvoa loukkaavien sisältöjen julkaiseminen ja poistaa loukkaava aineisto nettisivuiltaan. Nyt Journalistin ohjeiden liite määrittelee ihmisarvoa loukkaaviksi paitsi syrjinnän, myös esimerkiksi väkivaltaan yllyttävät sekä yksilöön tai kansanryhmään kohdistuvat vihaa lietsovat sisällöt. 

Lapsille ja nuorille suunnattuja verkkopalstoja on uusien ohjeiden mukaan valvottava erityisen huolellisesti.

Vastuu heräsi myöhään

Nettikeskusteluun tulee nyt ryhtiä, julistaa JSN:n puheenjohtaja Risto Uimonen blogikirjoituksessaan. Liitteen perusidea on hänen mukaansa siinä, että  tiedotusvälineet sitoutuvat poistamaan yleisölle varatuilta verkkopalstoiltaan asiattomat viestit.

Uimonen näkee muutokset merkkinä siitä, että suomalaiset tiedotusvälineet ja  toimittajat haluavat kantaa vastuuta. Ne haluavat pitää verkkosivuillaan käytävän keskustelun asiallisena.

Maallikkona on vähän vaikea ymmärtää, mikä esti tiedotusvälineitä ja toimittajia suhtautumasta nimettömään nettikirjoitteluun alun alkaen hieman ryhdikkäämmin. Oliko se ymmärtämättömyyttä vai henkistä laiskuutta? Yllättikö netti myös journalismin niin kuin niin monet muutkin tahot?

Jossittelu on turhaa, mutta jossitelen kuitenkin: jos tiedotusvälineet olisivat ottaneet törkykirjoitteluun tiukemman kannan, siitä ei ehkä olisi päässyt kehittymään maan tapa. 

Reiluun journalismiin

Kaikkein pahin vaihtoehto on se, että mediatalot näkivät törkykirjoittelussa jonkinlaisen ansaintamahdollisuuden. En kyllä osaa sanoa, mikä se olisi voinut tarkalleen olla. Ahneus joka tapauksessa käy helposti yli kaiken muun - myös moraalin.

JSN:n uuden ohjeen mukaan yleisölle varattujen palstojen ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä tiedotusvälineiden verkkosivuilla.

Mikä mahtaa olla 'yleisölle varattu palsta'?

Tapahtuu sitten isompi tai pienempi onnettomuus, media on heti kinuamassa yleisöltä valokuvia ja videoita - ja tietenkin silminnäkijäkertomuksia. Ainakaan minä en aina erota, mikä osa sisällöstä on 'oikeiden', mikä taas kansalaisjournalistien tuotantoa.

Satuin Facebookin kautta löytämään Pelastakaa REIJO -sivustolle. Siellä kaikuu reilun journalismin hätähuuto.

Kampanjan tavoite lienee parantaa sopimusehtoja, jotka suuret mediatalot ovat sanelleet freelancereille. Hyvin argumentit puhuttelevat kuitenkin myös kansalaisjournalismin harrastajaa.

Jostain syystä pistän tänään enemmän toivoa reilun journalismin kuin Julkisen sanan neuvoston julistukseen.