Evirasta sopisi ottaa esimerkkiä.

Yli 20 ihmistä on kuollut ja yli 2 000 sairastunut ehec-bakteeriin eri puolilla Eurooppaa. Ja taas kerran on nähty, miten äärettömän vaikeaa poikkeustilanteiden viestintä on - etenkin julkishallinnolle.

Saksan viranomaiset julistivat syyllisiksi ensin espanjalaiset kurkut, sitten oman maan pavunidut. Tarkkojen tutkimusten jälkeen kumpikin 'ilmianto' osoittautui perättömäksi.

Maine on mennyttä

Epäilyksen pitkä varjo on langetettu. Suomessakin on jo arvioitu, että kasvispitoista ruokavaliota koskevat suositukset saattavat kohun vuoksi kohdata tähänastista vahvempaa vastarintaa.

Tätä kirjoitettaessa ei vielä ole tietoa bakteerin alkuperästä. Toivottavasti kolmas kerta toden sanoo. Tätä menoa ihmiset eivät enää muista, mikä kasvis se syntipukki lopultakin oli.

Poikkeustilanteiden viestinnässä nopeus ja avoimuus ovat kiistattomia valtteja. Kaiken tärkeintä kuitenkin on, että tieto, jota viranomaiset median kautta kansalaisille levittävät, pitää paikkansa. Kovimpienkaan uutishaukkojen painostuksessa ei pitäisi suostua kertomaan luuloja faktoina.

Miksi Evira osaa?

Meidän suomalaisten sietäisi olla ylpeitä omasta elintarviketurvallisuusvirastostamme Evirasta. Se on myös ehec-jupakassa pysynyt vakaasti avoimella mutta kiihkottomalla tiedotuslinjallaan.

Kaikki eivät ehkä muista, että viisaan viranomaisviestinnän juuret elintarviketurvallisuuden alalla ulottuvat aikaan ennen nykyistä Eviraa. Nykyinen pääjohtaja Jaana Husu-Kallio tuli suurelle yleisölle tunnetuksi vuosituhannen taitteessa, kun Suomestakin löytyi pelättyyn hullun lehmäntautiin sairastunut eläin. Silloinen maa- ja metsätalousministerön osastopäällikkö osoitti, miten menestyksellisesti rehellinen ja oikea tieto torjuu paniikkia.

En tiedä, mistä Jaana Husu-Kallio on viestintäviisautensa alun erin ammentanut. Hänellä on jostain syystä ollut asenne kohdallaan. Todennäköisesti samalla hallinnonalalla on muita samoin ajattelevia ja toimivia. Toistuvat viestintävoitot vaikeissa tilanteissa ovat harvoin yksilösuorituksia.

Itse huomaan antavani Eviralle anteeksi monenmoiset kapulakieliset mongerrukset, kun uskon perusasioiden olevan joka tapauksessa kunnossa.

Pimittäjiä piisaa

Valitettavasti Evira on suomalaisessa hallinnossa enemmän poikkeus kuin sääntö. Tiedon panttaajia, totuuden muuntelijoita ja kaikenlaisia kiemurtelijoita riittää yhä yllättävän runsaasti. Yksi pimittämisen muoto on olla kuin ei olisi kuullut kysymyksiä ollenkaan.

Luottamusta on elintarviketurvallisuutta koskevissa asioissa rakennettu pitkällä sihdillä. Siksi luotamme Eviran viestintään. Luotettavuuden arvo vain korostuu, kun sitä vertaa suuren ja mahtavan Saksan kohellukseen ja kompurointiin.